Helsingin VPK - Nuoriso-osasto - Toimintavalmiusharjoitus 2005

Edellisestä toimintavalmiusharjoituksesta kertova juttu päättyi lausahdukseen "Jäämme odottamaan seuraavaa harjoitusta, johon toivottavasti ei ainakaan vuotta kauempaa mene..." Toden totta: me ja monet muut selvisimme vain vajaan puolen vuoden odotuksella! Hienoa.

Palokunnastamme tämänkertaisessa harjoituksessa päivysti yhdeksän nuorta ja kuusi kouluttajaa, jotkut heistä ensi kertaa toimintavalmiusharjoituksessa. Nuorista mukana olivat Mikko Alanko, Ville Savin, Aku Siukosaari, Timo Saarelainen, Julius Turunen, Hermanni Wilenius, Niko Kiiski, Juhana Hietaranta ja Joonas Länsisyrjä. Kouluttajista mukana olivat Kari Kiiski, Laura Köykkäri, Jere Köpsi, Tomi Kaunisto, Ville Kivikoski ja Dan Karvonen. Kummatkin höökimme, HS211 ja HS212 olivat käytössämme tälläkin kertaa. Ota viimeistään nyt hyvä asento ja sukella toimintavalmiusharjoituksen kiehtovaan maailmaan...

Päivystys alkoi totuttuun tapaan viiden aikaan alkuillasta. Kokoonnuimme haalarit päällä autojen edustalle ja tällä kertaa yksikköiden miehitys jaettiin arpomalla, niin junnujen, kuin kouluttajienkin osalta. Yksikköjaot olivat seuraavat: HS211 Hermanni, Niko, Juhana ja Joonas, sekä kouluttajista Tomi, Ville ja Dan. HS212:n miehittivät Mikko, Ville, Aku, Julius ja Timo, sekä kouluttajista Kari, Laura ja Jere. Hälytysten osalta tämä kertomus on kirjoitettu HS211:n näkökulmasta.

Yksikköjen arpomisen jälkeen tarkastimme yksiköittäin kalustomme ja laitoimme haalarien alaosat ja saappaat hälytyspakkaukseen ja veimme takit, kypärät ja hanskat autoihin. Kun autotallin puolella alkoi olla valmista, porukka valui pikkuhiljaa viettämään aikaansa.

Tällä kertaa ensimmäisen hälytyksen odottelu muodoistuikin hieman tavallisuudesta poikkeavaksi. Helsingin sanomien toimittaja ja kuvaaja saapuivat ennalta sovitusti asemallemme hieman ennen kuutta ja rennosti toteutetut haastattelut ja esittelyt sitoivat osaa porukasta milloin minnekkin päin asemaa. Myös majoittautuminen tapahtui eri tyylillä kuin ennen; tällä kertaa nuorison oli tarkoitus nukkua varastotilassamme.

Kun makuupaikatkit olivat kunnossa ja pitsaakin oli jo ehditty syödä, kellon tikittäessä eteenpäin, alkoi tunnelma kohota jo hieman ihmettelevän odottavaksi, sillä kello läheni seitsemää ja ensimmäistäkään hälytystä ei ollut vielä tullut. Toimittaja ja kuvaajakin odottelivat... Miettipä joku, että tuleekohan niitä hälytyksiä tällä kertaa ollenkaan...

Seitsemän uutiset olivat päässeet jo hyvälle alulle, kun 19:07 pöydällä ollut vanha radiopuhelin päästi aluksi tilutuksen, sitten äänekkään piippauksen ja lopulta ilmoille kajahti puhetta: "Hälytysilmoitus, Helsinki-ässä-kaksi-yksi-yksi, Hernepellontie, vedenpuhdistamo, etsintätehtävä". HS211:n porukka säntäsi kohti autoja kuvaajan pysytellessä kintereillä...

Pian oltiinkin matkalla kohti ensimmäistä hälytystä. Kevätilta vaikutti varsin mukavalta "Ryskyn" huristellessa kohti Viikinmäkeä. Puoli kahdeksan aikoihin kaarsimme jätevedenpuhdistuslaitoksen pihaan, josta kyytiimme nousi opastaja. Ajoimme luiskaa alas ja hetken kuluttua myös nosto-ovi avautui ja automme katosi maan uumeniin... Ajelimme hajuista johtuen ikkunat visusti kiinni tunneliosuutta pitkin...

Jonkin matkan kuluttua pysäytimme auton sopivaan paikkaan ja lähdimme suorittamaan tehtävää. Olimme jätevedenpuhdistamon laajennusta varten louhitussa, melko tilavassa ja pimeässä tunnelissa, jossa kuulemma oli kaksi ihmistä kateissa. Jätimme ensiapulaukun sopivaan risteykseen ja hajaannuimme pareittain etsimään kadoksissa olevia. Juhana ja Joonas lähtivät vasemmalle Danin kanssa ja Yksikönjohtaja-Ville lähti oikealle Herkon ja Nikon kanssa.

Ei kestänyt kauaakaan, kun huhuiluun vastattiin huutamalla "menkää pois!" Pian valokeilaan osui tyyppi joka lähti huutaen juoksemaan, mutta kaatua tömähti pian maahan. Potilas valitti polveaan, mutta vaikutti muuten kohtuullisen hyväkuntoiselta. Hän kertoi myös toisen kadonneen nimen. Jonkin ajan kuluttua Juhana ja Joonas saivat talutettua polvikipuisen pokan pois, kun osa porukasta kantoi toisen, tajuttoman potilaan tikkaista väsäämillään paareilla...

Hienossa paikassa järjestetty tehtävä oli suoritettu 20:10 ja matkasimme autolla kohti asemaa. Emme kuitenkaan aivan ennättäneet asemalle saakka, kun saimme radiolla uuden hälytyksen Vuosaareen. Tehtävänä oli asuntopalon sammutus. Kohteessa hoidimme pääasian - sammutimme kontissa olleen palon (1. sammutusparina toimi Joonas ja Hermanni), mutta muuten suorituksesta jäi parannettavaa koko yksikön osalta.

Tämän keikan jälkeen pääsimmekin ajelemaan asemalle saakka, käyden välillä palopostilla. Takaisin lähtöruudussa olimme noin vartin yli kymmenen, HS212:n ollessa poissa. Katselimme hetken videota, samalla tankaten pitsaa ja limua... Puolisen tuntia ehdimme olla asemalla, kun radiopuhelimesta kajahti hälytysilmoitus Arabianrantaan. Tehtäväksi kerrottiin liikenneonnettomuus.

Kohteessa meitä odotti palonalku ja kaksi kolaroinutta autoa. Aivan alkajaisiksi poliisiauto kurvasi myös kohteeseen, kysymään tarvitsemmeko apua... Heille kerrottiin mistä on kyse, ja he jatkoivat matkaansa... Juhana ja Joonas tekivät työjohtoselvityksen ja palonalku sammahti varsin nopeasti. Yksikönjohtaja oli määrännyt Juhanan ja Joonaksen hoidettavaksi paloa lähinnä olleen auton, jonka ulkopuolelta löytyi varsin hyväkuntoinen, humaltunut kuljettaja. Herkon ja Nikon vastuulla olleessa autossa oli kaksi potilasta, mutta kaikenkaikkiaan tehtävä saatiin ripeästi hoidettua ja kaikki olivat suoritukseen huomattavasti tyytyväisempiä kuin Vuosaaressa.

Asemalla olimme kymmenisen minuuttia ennen puolta yötä ja tässä välissä oli vielä mahdollisuus saunoa. Nyt olivatkin kaikki asemalla ja juttua riitti; olihan edellisestä tapaamisesta aikaa kohta viisi tuntia. Kauaa ei kuitenkaan turinalle annettu aikaa, sillä HS211 sai neljännen hälytyksensä 0:11... Kohde oli Haagassa, jossa sammutimme roskispalon ja täytimme auton säiliön läheisestä maapalopostista.

Palasimme taas asemalle, jossa HS212 edelleen oli. Heillä oli kolme tehtävää käytynä, meillä neljä. Alkoi "nukkuminen". Osa nukkui, mutta suurella osalla taisi olla sen verran hauskaa, ettei oikein heti nukuttanut... Reilun tunnin asemalla olon jälkeen saimme hälytyksen Roihupeltoon, tehtäväkuvauksen ollessa metro-onnettomuus.

Viilarintiellä saimme lyhyen opastuksen metroradalla liikkumisesta ja lähdimme Lauttasaaren yksikön, HS214:n kanssa metron koestusraiteen tunneliin, joka oli savukoneella "savustettu". Noin sadan metrin kävelyn jälkeen, näkyvyyden ollessa kumpaankin suuaukkoon katsoessa totaalisen täysi nolla, löytyi kaksi potilasta. Hoidimme keskellä kiskoja maanneen tajuttoman potilaan paareille ja kannoimme hänet ulos tunnelista. Varsin hienot puitteet tässä kohteessa ja tehtäväkin tuli suoritettua ihan ripeästi.

Asemalle palasimme 3:28. HS212:n kolme hälytystä vastaan meidän yksikkömme viisi hälytystä taisi olla yleinen ihmetyksen aihe... Tunnin aikana ei tainnut kovin moni nukahtaa, kun noin 4:20 HS212 sai kauan kaipaamansa hälytyksen (kuvat alla). Yksikkömme jäsenet kävivät "saattamassa" keikalle lähtijät autoonsa ja tämän jälkeen rupesimmekin ihan oikeasti yrittämään unta...

Seuraavat kuvat ovat HS212:n varhaisen aamun tehtäväpaikoilta...

Vasta puoli seitsemän aikoihin saimme seuraavan hälytyksen. HS212 oli tuolloin poissa. Mutta olipas sekin yksikkö kuitenkin käynyt välillä asemalla, sillä varusteemme löytyivät epämääräisestä solmuvirityksestä... Sotkun selvittäminen viivästytti jotain minuutteja yksikkömme lähtöä. Ajelimme kohteeseemme, Roihupeltoon kuitenkin mukavassa kevätaamun auringonnousussa...

Roihupellon väestönsuojassa oli säteilyonnettomuustehtävä. Puimme päällemme sadeasut, jotka eivät kuitenkaan olleet niitä paksuja hopeisia... Juhana ja Niko siirsivät lähistöllä olleet ehjät astiat tunnelista löytyneellä kuljetusvälineellä pois ja Hermanni ja Joonas kävivät mittaamassa säteilypitoisuuksia ja toivat potilaan tunnelin suulle.

Kun tehtävä oli suoritettu, olikin aika järjestellä vastaiskua HS212:n varusteiden solmimiselle. Päätimme järjestää pilahälytyksen Masa-Yardsin telakalle. Kirjoitimme valmiiksi lapun "Kiitos solmuista. Voitte palata asemalle. T: HS211:n väki". Lisäksi konemiehemme, Tomi, sopi telakan kanssa lapun viemisestä portille ja hoiti myös hälyttämisen harjoituksen järjestäjän kanssa selväksi. Ajomatkalla pysähdyimme ostamaan vielä kahvipaketin kiitokseksi telakalle...

Veimme lapun telakan portille ja ilmoitimme HS212:n "hälytyksen" valmistumisesta. Ajelimme aseman lähistölle ja kun näimme HS212:n lähtevän sieltä pois päin, peruutimme talliin ja istahdimme mukavasti TV:n ääreen. Hetkisen kuluttua HS211 tuli mukanaan lappumme, sekä paperi, jolle oli tulostettu HS211:n kuva telakan valvontakamerasta...

Aamu sujuikin sitten asemalla, aluksi aamupalaa syöden, sitten asemaa siivoten, autoja siivoten ja pesten ja lopulta lounasta syöden ja DVD:tä katsellen... Teimme vielä aseman siivouksen viime silauksen ja kokoonnuimmekin sitten autojen edustalle puimaan harjoitusta varsin hilpeän ilmapiirin vallitessa. Tämän jälkeen oli aika lähteä kotiin, kellon ollessa noin 12.

Kokonaisuutena taas hyvää harjoitusta, hyvien keikkojen kera! Kiitos järjestäjille! Varsinkin vedenpuhdistamon tunnelisto ja metrotunneli jäivät jo hienojen harjoituspuitteiden puolesta hyvin muistiin. Vaikka tehtävänimikkeet olivat suurimmilta osin aiemmista toimintavalmiusharjoituksista tuttuja, tehtävät olivat kuitenkin sopivan erilaisia verrattuna esimerkiksi edelliseen harjoitukseen. Monet oppivat uutta, muille tuli ainakin erittäin hyödyllistä kertausta. Näissä tunnelmissa kelpaa taas odotella seuraavaa kertaa... :)

Juhana Hietaranta, HS211