Helsingin VPK - Nuoriso-osasto - Toimintavalmiusharjoitus 2004

Toimintavalmiusharjoitus, pitkästä aikaa, alkoi kello 17:00, jolloin ryhmityimme autojen eteen. Nuorista harjoitukseen osallistuivat Heikki Sirén, Oscar Miettunen, Mikko Alanko, Timo Saarelainen, Juhana Hietaranta, Ville Savin, Hermanni Wilenius, Hannu Sirén ja Niko Kiiski. Kouluttajistamme (enemmän tai vähemmän) harjoitukseen osallistuivat Laura Köykkäri, Tomi Kaunisto, Kari Kiiski, Ville Kivikoski ja Kari Klemetti. Kummatkin höökimme, HS211 ja HS212 olivat käytössämme harjoituksen ajan.

Ihan aluksi jaettiin yksiköt. HS211:n miehittivät junnuista Heikki, Oscar, Timo, Ville ja Niko, sekä kouluttajista Tomi ja Laura. HS212:een puolestaan asettuivat Mikko, Juhana, Hermanni ja Hannu, sekä kouluttajista Kari Kiiski, Ville Kivikoski ja Kari Klemetti. Tämä juttu on kirjoitettu HS212:n näkökulmasta, tervetuloa kyytiin!

Yksikköjaon jälkeen tarkistimme auton kaluston ja hälytyskelpoisuuden, henkilökohtaisen varusteiden kunnon, veimme takit, kypärät ja hanskat autoon ja laitoimme saappaat ja housut auton taa hälytyspakkaukseen. Tämän jälkeen olimme valmiita kohtaamaan harjoituksen haasteet.

Koko porukka vietti aikaansa asemalla, lähinnä pelaillen. Kun kello oli jo yli kuuden, päästi pöydällä ollut radiopuhelin aluksi pari äänimerkkiä, jonka jälkeen kaiuttimesta kajahti "Hälytysilmoitus, Helsinki-ässä 211, Veräjälaakso, maastopalo", jonka kuultuaan HS211:n porukka säntäsi kohti autotallia jättäen asemalle jo paljon hiljaisemman tunnelman.

Kovin kauaa, ehkä noin parikymmentä minuuttia, ei HS212:n porukankaan tarvinnut odotella, kello 18:35 saimme hälytysilmoituksen Vuosaareen, tehtävän kuvauksen ollessa "jotain palaa". Iltaseitsemän aikaan saavuimmen Vuosaaren harjoitusalueelle, jossa meidät vastaanotti pihalla roihuava nuotio, tai rojukasa, sekä kaksi "laitapuolen kulkijaa". Yksikönjohtajana tällä keikalla toiminut Ville käskytti samantien perusselvityksen. Kakkospari, eli Mikko ja Hannu selvittivät pääjohdon ja jakoliittimen, Juhanan ja Herkon selvittäessä työjohdon. Ensimmäinen roihu sammui Juhanan ja Herkon toimesta sukkelaan, kunnes huomasimme vielä viereisen kontin raollaan olevasta ovesta tulevan savun ja liekkien loimotuksen. Työjohdon yksi pituus uhkasi käydä työvaraltaan liian lyhyeksi, mutta palo saatiin kuitenkin sammumaan. Yksikön muut jäsenet siirsivät lähistön kaasupullot kauemmas ja myös "laitapuolenkulkijat" pysyivät loitompana. Homma oli hoidettu 19:15, jolloin lähdimme Vuosaaresta kohti asemaa.

Ensimmäinen rasti oli suoritettu, parannettavaa löytyi, mutta pääosin keikka meni sukkelaan ja hyvin, niin omasta mielestämme, kuin rastin pitäjienkin mielestä. Tästä oli hyvä jatkaa kohti asemaa. Lönnrotinkadun päässä olevalle palopostille saapuessamme paikalla oli myös HS211, joka jatkoi juuri palopostilta kohti asemaa. Me täytimme auton säiliön ja seurasimme HS211:n esimerkkiä. Ja mainittakoon nyt sekin, että Mikko sai seinäpalopostista hieman vettä päälleen...

Asemalle saavuimme 20:05. Pakkasimme aluksi käyttämämme letkut laukkuihin tulevaa käyttöä varten, jonka jälkeen jatkoimme syömään pitsaa ja vietimme aikaamme asemalla. HS211 sai hälytyksen puoli yhdeksän maissa, samaan kohteeseen, josta olimme tulleet, Vuosaareen siis. Taaskaan ei meidänkään tarvinnut kauaa viettää aikaamme, 20:46 kajahti radiopuhelimesta äänimerkin kera hälytys Veräjälaaksoon, maastopalotehtävään. Olimme kuitenkin saaneet hyvin syötyä, joten ajoitus oli kohtuullisen hyvä...

Paikanpäällä meni hetki, että löysimme kohteen, ajoreitin ja tiesimme miten päin auton sinne ajaa... Tämän jälkeen aloimmekin hommiin. Nyt mukana oli seitsemän ihmistä, edelliseen keikkaan lisäyksenä mukaan oli tullut Kari Klemetti, joka toimi nyt yksikönjohtajana. Tehtävänä oli imeä Vantaanjoen ylittävältä sillalta uppopumpun avulla vettä sarjatikkaista ja pressusta tekemäämme altaaseen, josta se imettiin suoraan auton pumppuun, ja siitä edelleen pääjohdon kautta työjohtoon. Tämän kaiken tekemiseen vierähti aikaa ja kaikille riitti tekemistä. Lopulta Hannu ja Juhana (1. pari tällä kertaa) "sammuttivat" "maastopalon". Maastopalo oli savupatruuna, joka ei sammu vedellä, vaan loi vain kulissin ja toimi kärsivällisyystestinä. Palo oli sammutettu, kun patruunasta loppui yty... Kaluston keräämisen jälkeen, kello 22:10, jatkoimme matkaamme asemalle, poiketen välillä Eläintarhan nesteellä, jossa Kivikosken Ville teki muutamia ostoksia... Asemalle pääsimme kellon ollessa 22:40. Aluksi aikaa kului letkujen laukkuunlaiton parissa. HS211 oli keikalla ja näin ollen poissa.

Asemalla vietimme taasen aikaa pelaten niin PlayStationia kuin biljardiakin. 23:34, HS211:n ollessa vieläkin keikalla, tuli meille hälytys etsintätehtävästä. Kohteeksi ilmoitettiin Hernesaaren laituri. Hetken odottelun jälkeen laituriin tuli Lauttasaaren VPK:n alus, HSM-1, jolla matkasimme tuulisen ja pimeän, mutta lyhyehkön merimatkan Pihlajasaareen, jossa oli ilmoituksen mukaan humaltunut pariskunta kateissa. Hajaannuimme kahdeksi ryhmäksi, joiden jäsenet taasen kulkivat vähän matkan päästä toisistaan. Klemetin, Kivikosken, sekä Herkon ja Mikon ryhmä löysi "pokat" ripeästi, jonka jälkeen pääsimme jatkamaan matkaamme veneellä pois saaresta. Asemalle palasimme 0:36.

Varsin pian, 0:48, yksikkömme sai kuitenkin taas hälytyksen, tällä kertaa Tuomarinkylään. Tehtäväksi ilmoitettiin eläimen pelastus. Kohteessa vastaan tuli "mummo", joka jo hätääntyneenä ja kokoajan äänessä ollen kertoi kissansa, Kurpitsan, olevan puussa. Mummo kertoi kauhistuneena, miten se oli ollut siellä koko päivän, ainakin puoli tuntia... Juhanan ja Herkon rauhoitellessa mummoa Hannu ja Mikko pystyttivät tikkaat. Juuri kun Mikko oli ojentamassa kättään saadakseen (pehmolelu)kissaa alas, se "hypähtikin" alas ja lähti "juoksemaan"... Kaikki ihmettelivät aluksi, sitten naurahtivat ja tajusivat hieman lähteä perään. Kurpitsa-kissa saatiin turvallisesti omistajansa syliin, jonka jälkeen saimme kehuja ripästä ja sujuvasta toiminnasta. Hetken rupattelun jälkeen lähdimme kohti asemaa. Mukava keikka tämäkin...

Asemalla olikin sitten huisketta ja vilskettä, kun oleskelutilaa järjesteltiin entistä enemmän yökuntoon. Yökahden maissa saunoimme ja puoli kolmelta tulikin asemalle jo pimeää ja kutakuinkin hiljaista. Toiset nukahtivat heti ja toiset taas eivät. Aikaa kului... Kello tuli kolme... ja neljä, jolloin siirryttiin talviaikaan ja kello oli taas uudelleen kolme... Hieman ennen puoli neljää, jolloin siis oli (talviaikaan siirymisen ansiosta) ollut mahdollisuus nukkua parhaimmillaan noin pari tuntia, alkoi Timo huhuilla, että pian tulee hälytys. Tämän hän oli aistinut kouluttajien toiminnasta. Ja toden totta, HS211 hälytettiinkin pian, ja näin asemalle jäi taasen päivystämään HS212:n miehistö, joka kuitenkin ounasteli lähdön tulevan pian heillekkin. Ja niin tulikin, radiopuhelimen äänimerkki karisti jo unet silmistä ja hälytysilmoitus kutsui meidät samaan kohteeseen kuin HS211:nkin. Teerikukontie 3, liikenneonnettomuus, osallisina auto ja hirvi, olivat tietomme kohteesta.

Hieman ennen kohdetta tuli paikalta jo palaava HS211 vastaan. Perillä olimme neljän jälkeen ja koomisesti isolla tyhjällä plaanilla oli auto ja lähistöllä jolkotteli "hirvi". Tutkimme autossa olleet potilaat ja laitoimme toiselle niskatuen, toisen saadessa siteen haavaansa. Konemiehemme, Kiiskin Kari hätisteli hirveä katuharjalla kauemmas. Tehtävämme suoritettuamme saimme kuulla, että ihan hyvin meni, kun taas edelliset (HS211), olivat laittaneet hieman ranttaliksi, auton radiosta poppia soimaan ja niin edelleen.. Tehtävä oli suoritettu 4:17 ja takaisi asemalla olimme 4:40.

Nyt oli taas mahdollisuus levätä tai jopa nukkua, kunnes heräsimme hälytysilmoitukseen. HS211 sai tehtävän, "huoneistossa savua". Kohde oli Lauttasaaressa. Taasen asemalle jäi lepäämään HS212:n miehistö, kunnes 5:53 kajahti meillekkin hälytys samaan kohteeseen, Lauttasaareen. Juuri saapuessamme paikalle HS211 lähti sieltä pois. Teimme perusselvityksen ja Mikko ja Hannu lähtivät tekemään "savusukellusta" savukoneella "savustettuun" huoneistoon. Tehtävä saatiin päätökseen ja taas oli palautteen vuoro. Mikko ja Hannu saivat vinkkejä jatkoa ajatellen, mutta kokonaisuudessan tehtävä meni varsin kohtuullisesti ja rastin miehityksen mukaan oli mukava nähdä esim. perusselvityksen sujuvan näin nopsasti ja hyvin. Ei muuta kuin asemalle, jossa olimme 6:40. HS211 oli saanut keikan ja oli näin ollen poissa.

Enään emme viitsineet nukkua, vaan rupesimme syömään aamupalaa. Kivikosken Villen liikehdintä alkoi pikkuhiljaa vaikuttaa taas hälytykseen vivahtavalta; heti 6:57, juuri aamupalamme (suurimmilta osin syötyämme) saimmekin hälytyksen: "Hälytysilmoitus, Helsinki-ässä 212, Malmin lentoasema, lentokoneonnettomuus". Perille saapuessa näimme taas HS211:n poistumisen paikalta.

Tämä hälytysrasti olikin hieman totuttua erilaisempi, paikalla oli nimittäin kolme (eri palokuntien) yksikköä, joten myös yhteistoiminta nousi ratkaisevaksi tekijäksi. Paikalla oli lentokone ja kaksi kolaroinutta autoa, joista piti saada potilaita ulos. Tämä jäi Tammisalon VPK:n tehtäväksi, meidän yksikölle puolestaan jäi tehtäväksi alueen vaahdotus. Myös paikalla juossennelleet hysteeriset sivulliset tai potilaat aiheuttivat ongelmia ja palautteessa kaikki yksiköt saivatkin rutkasti vihjeitä jatkoa ajatellen. Kokonaisuudessaan tehtävä saatiin yhteistoiminnalla kuitenkin suoritettua vähintään kohtuullisesti, jonka jälkeen saatoimmekin palata takaisin asemalle.

Kello 8:15 olimme asemalla ja tämän jälkeen ei aamupäivä enää hälytyksiä mukanaan tuonut. Aika kului pelatessa, elokuvaa katsellessa ja lopuksi asemaa siivotessa, sekä autoja ja kalustoa pestessä. Taasen toimintavalmiusharjoitus tarjosi tehtävää ja koettavaa ja oli ehdottomasti hyvää harjoitusta! Suuret kiitokset harjoituksen järjestäjille, Oulunkylän ja Pukinmäen VPK:ille! Jäämme odottamaan seuraavaa harjoitusta, johon toivottavasti ei ainakaan vuotta kauempaa mene...

Juhana Hietaranta, HS212