Hälytyslaitteet ovat osa sitä näkyvää tekniikkaa, joka tekee kuorma-autosta paloauton. Määräykset sanovat, että hälytysvalon tulee näkyä sivusuunnassa kaikkiin suuntiin. Pääpaino hälytysvaloille laitetaan yleensä auton keulalle. Tänä päivänä hälytysvaloja on monenlaisia entisaikojen pyörivään hehkulappuvilkkuun verrattuna. Välähtävillä salamavalotyyppisillä strobevaloilla tavoitellaan huomiota kaupungin kaduilla ja risteyksissä, hitaammin vilkkuvilla halogenvaloilla taas pidemmälle näkyvää hyvin suunnattua hälytysvaloa. Uusinta tekniikkaa edustavat LED-valot, joiden etuna on selvästi sinisempi valo kuin em. perinteisillä tekniikoilla, ja pieni virrankulutus. Näissä meidän autoissamme ei LED-valoja ole. Maskissa näkyvät ruuhkavilkut ovat henkilöauton takaikkunan korkeudella. Tarkoitus on, että ne näkyvät edellä ajavan taustapeilistä, ja jopa autojonon läpi.

Automme hälytyslaitteita on jouduttu räätälöimään. Syynä tähän on kovin matala tallimme Lönnrotinkatu 25:n kellarissa. Valtavirrasta poiketen ei automme katolla ole nykyään kovin yleistä tehdastekoista vilkkupaneelia, vaan itse valmistettu kotelo hälytysvaloille, joka on ripustettu tuulilasin päälle, aurinkolipan tilalle. Kotelo on tehty taivuttamalla ja hitsaamalla ruostumattomasta teräksestä, ja maalaamalla mustaksi. Mallia haettiin Helsingin pelastuslaitoksen autojen hälytysvaloratkaisuista. Jälleen kerran palokunnan jäsenistön laaja-alaisesta ammattiosaamisesta oli hyötyä. Valoyksiköt ovat Premier-Hazardin tuotantoa. Auton hälytyssireeninä on Sarco SOS-106, jonka äänen kuulet tästä (vaatii RealPlayer -ohjelman). Hälytyskaiutin on etumaskin takana piilossa.

Kotelo on kiinnitetty Volvon oman aurinkolipan kiinnikkeisiin, joita on muokattu vilkkukotelolle sopivaksi. Valojen sähköjohdot kulkevat keskellä näkyvien putkien sisällä ohjaamosta vilkkukoteloon. Jopa Volvon alkuperäinen kattoluukku on jouduttu poistamaan "liian korkeana".